Koirien palvontaa, tanssin taikaa ja valojen öitä / Worshipping the dogs, dancing on the streets and nights of lights

English translation below. 

Joka puolella välkkyy jouluvaloja kaikissa eri väreissä, musiikki raikaa pitkin katuja ja vastaan juoksee koira kaulassaan kukkia. Jossain paukahtaa raketti, joka keittiöstä nousee mausteisen ruuan voimakas aromi ja värikkäät kuviot koristavat katua jokaisen portin edessä.  Unohtakaa halloweeninne, on Tiharin aika.

Tihar (tai Deepawali tai Diwali) on valojen festivaali, jolloin muistetaan sisaruksia, mutta myös kiitetään eri eläimiä sekä toivotetaan onnen, vaurauden ja materian jumalatar Lakshmi siunaamaan kotia. Lisäksi talot koristellaan jenkkityyliin räikein, välkkyvin valoin ja ei ole olemassa käsitettä "liikaa valoja". Miksi me laitetaan Suomessa vain yhdet keltaiset valot pihalle, kun voisimme käyttää värejä ja valoefektejä? Kyllä näyttää pimeässä upealta kaikki valot! Me suomalaiset vaan ollaan niin ihmeen hissukkakansaa, että jos naapurilla on hieman värikkäämmät valot, niin hyvä ettei kolmasti kielletä tuntemasta koko tyyppiä. Kyllä me ollaan ihmeellinen kansa...

Ensimmäisenä päivänä muistetaan variksia, jotka symboloivat surua ja menetystä, ja ihmiset haluavat pysyä hyvissä väleissä niiden kanssa jättämällä heille ruokaa katoille. Toisena päivänä kiitetään koiria  heidän ystävyydestään ja uskollisuudesta maalaamalla koirien otsaan tika, koristelemalla heitä kukista tehdyin riipuksin ja jättämällä katukoirille ruokaa portin ulkopuolelle. 

Kolmas päivä on pyhitetty hindujen pyhälle eläimelle, lehmälle. Talot koristellaan oranssein kukkakranssein ja lehmille annetaan vain parasta ruohoa. Lisäksi porttien ulkopuolelle piirretään värikkäitä Rangoli-kuvioita ja kuviosta johdetaan punaisella savella reitti halki talon. Reitti merkitään kynttilöin ja kukin, jotta jumala pääsee siunaamaan kotia ja sen asukkaita. Sama toistetaan myös neljäntenä päivänä. Tänä vuonna minä sain kunnian piirtää kuvion, koska lapset ovat huomanneet intohimoni kuluttaa aikaa piirtelemällä mandala-kuvioita. Paikalle kertyi ohikulkijoita katsomaan kun koristelimme Pabitran kanssa kuvioita kirkkain värein. Eivät ehkä ole kovinkaan usein nähneet länkkäriä piirtelemässä moisia kuvioita. 

Molempina päivinä lapset lähtevät kiertämään naapurustoa laulaen ja esittäen tansseja. Kiersimme lasten kanssa talosta taloon molempina iltoina neljän tunnin ajan tienaten melkoisen summan rahaa! (Tosin suuntasimme aina upeimpiin taloihin räiskyvine valoineen tietäen, että talossa asuu rikas perhe). Aluksi lauloimme lähes 4 minuuttia kestävän vuorolaulun, Deusi Bhailon, herättäen talon asukkaiden huomion. Meillä oli mukana rumpu, tamburiini ja itse soitin kitaraa. Asukkaat saapuivat alas katsomaan, jolloin lapset esittivät koreografioituja tansseja tai vaihtoehtoisesti vain laitoimme volat kaakkoon ja bileet pystyyn. Saatuamme kiitokseksi herkkuja, hedelmiä tai rahaa lauloimme laulun uudestaan siunaten talon ja sen asukkaat. Muutamat jörmyt esittivät, ettei ketään muka ollut kotona, mutta ärsytystekniikka toimi aina. Laitoimme mukanamme olevasta kaiuttimesta musat ihan täysille ja järjestimme kreisibailut portin ulkopuolella. Lopulta joku livautti portin pielestä rahat, toivotti hyvät Tiharit ja sulki portin mennessään. Joissakin paikoissa talojen asukkaat innostuivat ja liittyivät mukaan tanssimaan. Kyllä oli näky nähdä aikuiset perheenisät innoissaan tanssimassa lasten seassa. Täällä arvostetaan tanssia ja musiikkia ihan eri tavalla kuin Suomessa ja tavallisesti ihmiset olivat innoissaan saadessaan meidät kolkuttelemaan portin taakse. 

Viides, viimeinen ja tärkein päivä, on pyhitetty sisaruksille. Siskot kiittävät veljiään saamastaan turvasta, kunnioittavat heitä ja piirtävät otsaan värikkään tikan, jonka jälkeen he antavat lahjaksi leivonnaisia. Vastalahjaksi veljet antavat siskoilleen rahaa tai lahjoja ja piirtävät heidän otsaansa pyöreän tikan. Tämän jälkeen perhe syö jättimäisen juhla-aterian, johon kuuluu kanaa, kalaa, erilaisia papuja ja perunasalaatteja. Pojat syövät ensin, ja jos ruokaa jää yli, niin naiset jakavat loput keskenään. Aikoinaan kuultuani juhlasta tietysti kysyin heti ensimmäisenä, että miksi perhe ei syö yhdessä ja miksi veljen ei tarvitse kiittää siskoa samalla tavalla. Vastaukseksi sain vain ympäripyöreää selittelyä siitä, miten veljet suojelevat siskoja ja siskot saavat kiitokseksi rahaa, ja miten päivä on tarkoitettu veljien kunnioittamiseen. Missä on päivä, jolloin veljet kunnioittavat, kiittävät ja palvelevat siskojaan? 

Koska omat sisarukseni ovat kaukana Suomessa ja Lalitilla ei ole sisaruksia, hän ehdotti, että voisimme vaihtaa tikat keskenämme, sillä olemmehan samaa perhettä. Dhonusha-äiti lainasi minulle nepalilaista perinteikästä sari-mekkoa, jossa napa näkyy (mutta pojat ei naura.. ehheh)!

Jos joku haluaa tunnelmoida mukana, niin tässä Nepalin kovin hittibiisi tällä hetkellä. Pakko myöntää, että nepalilainen... kröhm... musiikki (mun korvaan = naisen ulina ja puolikkaiden sävelaskelten vinguttaminen) ei ihan nappaa, mutta tää biisi kyllä sytyttää joka kerta ja lapsilla oli sikkeupee koreografia!

Viimeinen kuukausi starttasi muutama päivä takaperin. Suunnitelmissa on käydä vielä muutaman kerran koiratarhalla ja nauttia jokaisesta hetkestä! Vielä en halua kotiin!

Flickering lights on every house, streets filled with music, dogs running with flowers around their neck, fireworks in the sky, the delicious smell of food coming from every kitchen and colourful pictures outside of every gate. Forget your Halloween, it’s time for Tihar!

Tihar (or Deepawali or Diwali) is the festival of lights, when people worship their siblings, but also animals and Laxmi, the goddess of material, wealth and fortune. All the houses are filled with Christmas lights – the more you have, the more beautiful your house is. The lights look stunning! 

On the first day people worship crows and leave food for them on the roofs, because they want the crows, that symbolize loss and death, to be happy. On the second day dogs are thanked for their friendship and loyalty by leaving them food outside and decorating them with flowers and putting them tika. The third day is dedicated for cows that are fed with the best grass. People paint colourful Rangoli-pictures outside their gates and paint a path across the house, using red soil and marking it with orange flowers and candles, so Laxmi knows she is invited to bless the house. This year I was privileged to draw our Rangoli, because the kids had noticed that I fancy drawing mandalas.

On third and fourth day the kids go to sing and bless the neighbours. On both nights we spend 4 hours singing and dancing around the area where we live and the kids earned quite a lot of money (but actually we always went to sing to the houses that we knew were owned by rich people…) At first we sang almost 4 minutes long song called Deusi Bhailo, and when the residents came to see us, the kids performed their own dances or we just turned the volumes up and had a party in the middle of the street. Sometimes the people even danced with us! After finishing (and receiving food or money) we sang Deusi Bhailo again and if the people had given us something we also blessed the house. If they didn’t give anything (or even open the gates) we left without blessing the house. This didn’t happen many times, because usually when you turned the volumes up and started crazy partying, somebody came down, gave money and left. But usually people enjoyed watching the kids dance.

The fifth and most important day is dedicated for siblings, but especially brothers. Sisters thank brothers for their protection and draw a colourful tika on their foreheads and give them food. The brothers draw tikas for their sisters and give them some money. After the ceremony the family eats together.. or actually the boys eat first and if there is food left, the women may join them. After hearing about this tradition I asked why are only brothers worshipped, what about girls. Everybody just kept saying how it’s their culture and brothers help sisters by giving them money. Where is the day that is dedicated for sisters?

Because my siblings are in Finland and Lalit-papa doesn’t have siblings at all, we changed tikas together. We are same family after all. Dhanusha-mama borrowed me a traditional Nepalese sari-dress where you can see the belly!

If somebody wants to hear number one hit in Nepal right now, it’s here! I have to admit that I’m not a big fan of Nepalese music (because it’s so different and sounds like a woman squeaking) but this song always makes me want to dance and the kids had an amazing choreography!

Last month started a couple of days ago. I’m still going to visit Sneha’s Care couple of times and I’m planning to enjoy every minute! I don’t want to go home – not yet!