Festivaalihumua & Swayambhunath / Festival shenanigans and Swayambhunath

English translation below. 

Kiitos kaikista ihanista kommenteista ja kannustuksesta, jota koirapostaus sai aikaan. Ehkä se on peräti vaikeampaa lukea asioista, joille ei voi tehdä mitään. Omaa shokkia lievitti kummasti rapustella koiria ja auttaa hoitamisessa ja tiesi, että pystyi tekemään edes jotain pienen hetken ajan.

Nyt palataan takaisin iloisempiin aiheisiin, Dashainiin, jota juhlittiin sunnuntaista tiistaihin. Tämä kuukausi tulee olemaan mahtava festivaaleineen, juhlineen reissuineen, tärkeimpinä tietenkin Everestin vaellus ja hindujen tärkein Dashain-juhla, joka symboloi hyvän voittoa pahasta. Sitä varten taloa on puunattu päivätolkulla, huoneita on maalattu, kaikki saivat uusia vaatteita ja ruokaa valmistettiin tuntitolkulla.

Perhe ♥ 

Ennen Dashainia lapsilla oli kuitenkin koeviikko, kaikilla eskarilaisista kymppiluokalle asti. Kuvitekaa 7-vuotiaat opiskelemassa tunti toisensa perään kahdeksan iltaa peräjälkeen? Ei onnistu, täysi kaaoshan se oli. Astuin siis esiin ja toin jälleen palan Suomea ja upeaa koulujärjestelmäämme mukanani. Teimme lasten kanssa sopimuksen, että he opiskelevat 30-45 minuuttia, jonka jälkeen he saavat 15-20 minuutin tauon. Opiskelutilanteet rauhoittuivat kummasti kun lapset pääsivät riehumaan ja touhuamaan jotakin aivan muuta. Lapset osallistuivat itse opiskeluajan määrittämiseen ja taukojen aikana he saattoivat hyvällä omallatunnolla leikkiä. Toimii!

Lauantaina maalasimme alakerrasta makuuhuoneet kirkkaan vihreällä. Laitoimme isot parisängyt pieniksi palasiksi ja raahattiin kaikki ulos maalauksen ajaksi. No, tietenkin alkoi satamaan ja kaikki laudat ja osat piti kiireellä juosta takaisin sisälle. Täällä sisustuksessa todella käytetään värejä, ja mitä kirkkaampia värejä ja suurimpia kontrasteja, sitä parempi. Toimistossakin on sininen lattia, punertavat huonekalut, keltaiset verhot ja vihreät seinät.







Kesken maalauksen mulle huudettiin pihalta, että sain uuden kaverin. Hämilläni menin ulos löytääkseni sieltä maailman suloisimman vuohiherran, jota lapset silittelivät ja taputtelivat. Kestihän sitä riemua hetken, kunnes tajusin, että siinä on huomisen ruoka. Prinssiksi nimeämäni vuohi söi vain kädestä ja mikäli hänelle ei pidetty seuraa hän määki. Joten tietysti vietin vuohen kanssa aikaa ja yleiseksi vitsiksi nousikin jo, että "Minni, veli kutsuu."

No, sanottakoon sitten, että sunnuntaina ja maanantaina lihaa tarjottiin koko perheelle joka aterialle. Vanhimmat hoitivat vuohen tappamisen ja käsittelyn ja lapset tappoivat kukon (tosin kun tylsällä veitsellä lähtivät sahaamaan päätä irti, niin saatoin huutaa kurkku suorana, että lyö...uudestaan...uudestaan).Täällä eläimestä syödään kaikki. Suomessa perataan lihat, ja luut ja "ylimääräiset, pahat osat" heitetään pois (=käytetään nugetteihin ynnä muihin einesruokiin), mutta täällä otetaan kouraan lihaveitsi, hakataan eläin 4x4 sentin paloiksi ja heitetään pataan - elimet, luut, iho, kaikki. Tiistai-iltana pojat söivät vuohen sukupuolielimet ja keskiviikkoaamuna ateriana oli vuohen pää, joka oli jätetty viimeiseksi, koska on ärsyttävän luinen.

Tiistana, juhlan pääpäivänä, kaikki laittoivat aamulla uudet vaatteet päälle ja katolla isä, isoäiti ja äiti laittoivat jokaiselle vuorotellen tikan, eli riisistä ja punaisesta väriaineesta sotketun täplän tuomaan onnea, toivoa ja rakkautta. Seremonian jälkeen söimme yhdessä juhla-ateriaksi pilau-riisiä, sel roti -riisidonitseja, omenoita, limpparia ja tietenkin kasviksia ja parhaat palat vuohesta. Iltapäivällä menimme lennättämään leijoja ja koska Dashain on tunnettu leijafestivaali, oli taivaalla myös muutama muukin leija liitämässä.

Meikki ja hiukset - Pratima 8v

Kaikki ovat puhuneet viikkotolkulla siitä, miten Dashain tulee ja on suuret juhlallisuudet, mutta kyllä meillä joulun aikana on huomattavasti enemmän traditioita ja tekemistä, kuin täällä näiden neljän juhlapäivän aikana, jotka kuluivat pääosin jalkapalloa pelatessa ja televisiota katsellessa. Olen silti onnellinen, että pääsin osallistumaan juhlaan ja kokemaan juhlahumun nepalilaisen perheen kanssa.

Muutama viikko takaperin tepastelin toisella puolella kaupunkia olevalle alueen kolmannelle suurelle temppelille, Swayambhunathille,  joka sijaitsikin yllättäen jättimäisen mäen päällä. Ja tietenkin koska ulkona satoi, niin mulla oli kaikki sadevermeet päällä. Sadehousut oli muuten aivan mudassa ja yksi jos toinen ohikulkija ystävällisesti huomautti asiasta. Kertokaa, miten nää paikalliset pystyy kävelemään mutaisilla kaduilla niin, ettei ole pisaran pisaraa pohkeissa?! No, kun saavutin mäen juuren, sade loppui ja aurinko nousi taivaalle. Hävetti puuskuttaa ja hikoilla kahta kauheammin kuin vieressä sitkeästi portaita ylös vaappuva varmaan satavuotias mummo. Kun puolessa välissä matkaa näin "Korjaustyöt kesken" -kyltin meinasin heittää itkupotkuraivarit. Kerrankin mun onneksi kyseessä oli vain joku kahvilan korjaus... Ylhäältä näki koko Kathmandun ja ei ihme, että temppeli tunnetaan myös nimellä Apinatemppeli, ja ihan ansaitusti, koska niitä veijareita oli kaikkialla.

Lastenkodin isä, äiti ja heidän biologiset lapsensa lähtivät sukuloimaan ja jättivät minun vastuulle talon pyörittämisen. Hieman hämmästyin kun isä alkoi kertoa ohjeita eri tilanteita varten, mutta olihan tämän loppujen lopuksi johtajuusaiheinen työharjoittelu. Koska olen tehnyt nyt 12 päivää töitä putkeen ilman vapaata, huomenna kyllä pidän vapaan aamupäivän ja lähden koirailemaan!

Seuraava postaus ilmestynee lauantaina, sillä maanantaina 17.10. suuntaan kohti Luklaa ja Everest Base Campia.

We celebrated the biggest and most important hindu festival, Dashain, from Sunday to Tuesday. Many people buy new clothes, make fancy foods and paints their houses – and so did we.

Before the Dashain the kids had their exam week. Imagine 7-year-olds reading every night for hours? Nope. I made a system, where we studied 30-45 minutes and after that the kids got a 15-20 minutes break. The system worked well and the kids were actually exited and more motivated. After every break I asked them how long they want to study so they got to participate in that way.

On Saturday we pained the bedrooms down stairs with bright green. Here people aren’t afraid to use colours! In the office wer have blue floors, red furniture, orange curtains and green walls
In the middle of the painting the shouted me that I got a new friend. I ran outside and saw a super cute goat… that they were going to eat tomorrow. It was a great little fella who didn’t want to be alone but started screaming like crazy. So, I got promoted as the goat master and after a while everybody was telling me that “Minni, your brother is calling you.”

Oh well… let’s just say that for the next days there was goat on every meal. Papa killed the goat and the kids killed the rooster. When they started sawing the head with a blunt knife I may have shouted “hit…again..again…”). Here they eat everything. In Finland we only eat the best parts and throw the not-good parts are thrown away (= used to make nuggets). But here the people grab a knife and cut the whole animal to small pieces and throw them to the pot. On Tuesday evening the boys are the goats male parts and on Wednesday morning the family ate the head.

On Tuesday, the most important day, everybody wore their new clothes and on the roof papa, mama and grandma put tika for everybody. After the ceremony we ate good food and the best parts of the goat. In the evening we went to fly kites, because Dashain is also known as the kite festival.

Everybody has been talking about Dashain, but I have to admit, that in Finland Christmas is definitely a bigger thing with all the traditions. But still, it was a great festival and I’m happy that I got to attend!

A few weeks ago I visited the Monkey Temple, Swayambhunath, on the other side of the city. It was raining the whole time (please tell me how the locals don’t get muddy?) and when I reached the hop of the hill, where the temple is located, I was sweating like crazy, because I was wearing my rain clothes.  There were monkies everywhere and you could see the whole city waking up.

Papa, mama and their kids went to visit their relatives so I’m the boss there for a couple of days before heading to the Himalayas! I’m also going to visit the dog place tomorrow after working for 12 days in a row. Take care!